maanantai, 16. huhtikuu 2007
Citysiili... Jou
perjantai, 30. maaliskuu 2007
Miksi äidit keksivät tekemistä?
Äidit ovat puolet ajasta ihania ja yllättäviä. Se toiset puolet on jotain ihan muuta. Ärsyttävää.
Esim. Jos mun äiti on kavereiden kanssa illallastamassa, ja joku kaveri voivottelee kun " Voih! Mulla on viikon päästä kokus, ja mä en millään pystyisi hoitaa Maria ja Siniä..." tai " On se niin vaikeata nykyään löytää lastenhoitajaa..."
Silloin äitini ehdottaa, että meidän Nettehän tykkää olla pikkusten kanssa ja varmaan ihan mielellään ottaa lapsukaiset hoitoon. Sitten kotiin tultuaan se on jo ehtinyt hoitaa mulle parihoitokeikkaa. Kiitos rakas äiti.
Ja eilen oli yksi niistä illoista, kun meille tulee lapsia hoitoon. Miika ja Matias ovat ihan kilttejä ja hyvätapaisia. Meidän oli tarkoitus pelata lautapelejä ym. muuta hauskaa, mutta pojat olivat severran ujoja, etteivät halunnut. Sitten pojat pelasivat PS2 ja mä olin koneella. Pojat halusivat kuunnella samalla crazy frogia. Ja meillä kone on olohuoneessa, ja keittiöön sekä vessaan mennessä meni tietokoneen ohi ja näki näytön. Ilta meni siinä, että Crazy Frog raikui, pojilla tuli koko ajan "vessahätä" tai "jano". Oikeasti pojat urkkivat koko ajan tekemiäsini. Onneksi lopuksi saatiin jotain small talkingia aikaiseksi :)
Esim. Jos mun äiti on kavereiden kanssa illallastamassa, ja joku kaveri voivottelee kun " Voih! Mulla on viikon päästä kokus, ja mä en millään pystyisi hoitaa Maria ja Siniä..." tai " On se niin vaikeata nykyään löytää lastenhoitajaa..."
Silloin äitini ehdottaa, että meidän Nettehän tykkää olla pikkusten kanssa ja varmaan ihan mielellään ottaa lapsukaiset hoitoon. Sitten kotiin tultuaan se on jo ehtinyt hoitaa mulle parihoitokeikkaa. Kiitos rakas äiti.
Ja eilen oli yksi niistä illoista, kun meille tulee lapsia hoitoon. Miika ja Matias ovat ihan kilttejä ja hyvätapaisia. Meidän oli tarkoitus pelata lautapelejä ym. muuta hauskaa, mutta pojat olivat severran ujoja, etteivät halunnut. Sitten pojat pelasivat PS2 ja mä olin koneella. Pojat halusivat kuunnella samalla crazy frogia. Ja meillä kone on olohuoneessa, ja keittiöön sekä vessaan mennessä meni tietokoneen ohi ja näki näytön. Ilta meni siinä, että Crazy Frog raikui, pojilla tuli koko ajan "vessahätä" tai "jano". Oikeasti pojat urkkivat koko ajan tekemiäsini. Onneksi lopuksi saatiin jotain small talkingia aikaiseksi :)
sunnuntai, 18. maaliskuu 2007
Papun elämänkerta.
Olipa Kerran, kaunis musta villakoira, nimeltä Ain´ Uljas Isadora.
Isadora oli syntynyt asiantuntevalla kennelin pitäjällä, ja kennelikin oli A-luokkaa.
Ain`Uljaksen kasvatit ovat pärjänneet hyvin näyttelyissä, ja yleensä he ovat olleet hyvärakenteisia ja karva kauniisti leikattuna.
Isadoran kanssa samassa pentueessa oli :Fedja,Icarus, Ivan, Isfrida, Isla Bonita ja Izabell. Näistä 4 on hyviä näyttelykoiria.
Lopulta ihanan pentuelämän rikkoi myyminen. Isadorakin laitettiin myyntiin, ja sitä tultiin katsomaan. Perheessä oli Äiti, Isä, kolme poikaa, ja yksi tyttö. Perhe päätti ostaa Isadoran. Mutta koska perhe ei tykännyt nimestä Isadora, eikä halunnut vääntää sitä Doorikseksi, he ristivät tämän Papuksi. Papu tykkäsi olla pienessä talossa, jossa on pieni piha. Papu kasvoi nopeaan tahtiin, ja sen pentukarva alkoi hälvetä. Perheen äiti suri sitä, kun Papun karva muuttui mustasta harmaaksi.
Papu asui oman kodin rauhassa, ja joskus se meni hoitoon Tädin perheelle, jotka rakastivat koiria myöskin. Siitä Papu on oppinut menemään aina iloisesti autoon, koska luulee pääsevänsä "toiseen kotiinsa"
Parin vuoden jälkeen Papusta oli tullut kiltti seurakoira, sitä pystyy pitämään vapaana lenkeillä, se osaa temppuja mm. istu, maahan, odota, tassu, kieri, kumarra....
Muutto. Papu säikähti kovasti muuttoa, koska hänen reviirinsä laajeni yli hehtaarin kokoiseksi. Hän joutui vahtimaan, ettei kukaan tunkenut hänen kotiinsa. Aluksi se oli rankkaa pienelle koiralle, joka oli muutenkin keskikokoista pienempi.
Kerran tavallisena päivänä, Papua lähdettiin raahaamaan autolla pois kotialueelta. Papu luuli että pääsisi kylään Tädille. Mutta, ei ajettukkaan sinne, vaan uroksen luo nimeltä Andy. Andyn ja Papun oli tarkoitus saada pentuja.
Nyt Papu on tiineenä, ja odotamme innolla tulevia Pentuja :)
Jotkut harmittelevat sitä, kuinka emme vieneet Papua näyttelyihin ym... Mutta silti Papu on saanut paljon rakkautta ja hoitoa ;)
Isadora oli syntynyt asiantuntevalla kennelin pitäjällä, ja kennelikin oli A-luokkaa.
Ain`Uljaksen kasvatit ovat pärjänneet hyvin näyttelyissä, ja yleensä he ovat olleet hyvärakenteisia ja karva kauniisti leikattuna.
Isadoran kanssa samassa pentueessa oli :Fedja,Icarus, Ivan, Isfrida, Isla Bonita ja Izabell. Näistä 4 on hyviä näyttelykoiria.
Lopulta ihanan pentuelämän rikkoi myyminen. Isadorakin laitettiin myyntiin, ja sitä tultiin katsomaan. Perheessä oli Äiti, Isä, kolme poikaa, ja yksi tyttö. Perhe päätti ostaa Isadoran. Mutta koska perhe ei tykännyt nimestä Isadora, eikä halunnut vääntää sitä Doorikseksi, he ristivät tämän Papuksi. Papu tykkäsi olla pienessä talossa, jossa on pieni piha. Papu kasvoi nopeaan tahtiin, ja sen pentukarva alkoi hälvetä. Perheen äiti suri sitä, kun Papun karva muuttui mustasta harmaaksi.
Papu asui oman kodin rauhassa, ja joskus se meni hoitoon Tädin perheelle, jotka rakastivat koiria myöskin. Siitä Papu on oppinut menemään aina iloisesti autoon, koska luulee pääsevänsä "toiseen kotiinsa"
Parin vuoden jälkeen Papusta oli tullut kiltti seurakoira, sitä pystyy pitämään vapaana lenkeillä, se osaa temppuja mm. istu, maahan, odota, tassu, kieri, kumarra....
Muutto. Papu säikähti kovasti muuttoa, koska hänen reviirinsä laajeni yli hehtaarin kokoiseksi. Hän joutui vahtimaan, ettei kukaan tunkenut hänen kotiinsa. Aluksi se oli rankkaa pienelle koiralle, joka oli muutenkin keskikokoista pienempi.
Kerran tavallisena päivänä, Papua lähdettiin raahaamaan autolla pois kotialueelta. Papu luuli että pääsisi kylään Tädille. Mutta, ei ajettukkaan sinne, vaan uroksen luo nimeltä Andy. Andyn ja Papun oli tarkoitus saada pentuja.
Nyt Papu on tiineenä, ja odotamme innolla tulevia Pentuja :)
Jotkut harmittelevat sitä, kuinka emme vieneet Papua näyttelyihin ym... Mutta silti Papu on saanut paljon rakkautta ja hoitoa ;)
sunnuntai, 4. maaliskuu 2007
Meemi
Aluksi tekstit, miten pitää vastata :] Jos kopioit, ilmota ;D
1.toinen nimesi
2.naapurin sukunimi
3.monta hiusta lähtee haromalla
4.Monta lohjennutta tai pureskeltua kynttä + oma ikäsi
5.Paikka jossa kävit viimeksi junalla
6.Nyt päällä olevan paidan väri
7.Nyt päällä olevien housujen väri
8.Harrastukset jota inhoat
9.Musiikkityyli jota inhoat
----------------------------------------
1.Nimi: Maria
2.Sukunimi: Gustafson
3.Lapsia: 2
4.Ikä: 21
5.Asuinpaikka: Korso
6.Hiuksien väri: Musta
7.Silmien väri: Sininen
8.Harrastukset: Jääkiekko, Golf
9.Musiikkimaku: Jazz
:) Kommentteja? Kopioikaa omaan blogiinne, ja katsokaa mitä tulee;)
1.toinen nimesi
2.naapurin sukunimi
3.monta hiusta lähtee haromalla
4.Monta lohjennutta tai pureskeltua kynttä + oma ikäsi
5.Paikka jossa kävit viimeksi junalla
6.Nyt päällä olevan paidan väri
7.Nyt päällä olevien housujen väri
8.Harrastukset jota inhoat
9.Musiikkityyli jota inhoat
----------------------------------------
1.Nimi: Maria
2.Sukunimi: Gustafson
3.Lapsia: 2
4.Ikä: 21
5.Asuinpaikka: Korso
6.Hiuksien väri: Musta
7.Silmien väri: Sininen
8.Harrastukset: Jääkiekko, Golf
9.Musiikkimaku: Jazz
:) Kommentteja? Kopioikaa omaan blogiinne, ja katsokaa mitä tulee;)
sunnuntai, 4. maaliskuu 2007
Koiranulkoiluttajat :)
Oletteko huomanneet, kuinka erilaisesti erirotuisia koiria katsotaan? Jotain villakoiraa tavis pitää liian hienona, terrieriä liian tavallisena, tanskandogia liian isona, susikoiraa liian pelottavana, spanielia liian karvaiselta, karvatonta koiraa liian karvattomana. Mikä on teille sopiva? Itse pidän Tanskandogeista hellyyden takia, villakoiraa tempperamenttisuudensa, spanielia iloisuutensa, susikoiraa rohkeutensa takia.
Eikö luonne ja koiran itse persoona ole tärkein? Meillä on ollut aika paljon koiria, ja tässä niiden persoonia:
Jaffa: Kiltti tanskandogi, jolla oli kova hinku puolustaa meidän perhettä.
Nelli: Semmonen spaniel hösääjä ettei ole vertaa. Luulee osaavansa nauraa kun nostaa huulia. Moni ihminen luulee että Nelli yrittää purra, vaikka pikkunen nauraa.
Papu: Pikkunen villis, joka luulee olevansa niiin SUURTA.
Harrison: Tanskandogi, joka luuli olevansa pieni. Se kiipesi syliin, leikki pienempien koirien kanssa. Ei oikeen tinnyt kuinka paljon hänellä on voimaa.
Onko teillä koiria, joilla on outo persoona?
Eikö luonne ja koiran itse persoona ole tärkein? Meillä on ollut aika paljon koiria, ja tässä niiden persoonia:
Jaffa: Kiltti tanskandogi, jolla oli kova hinku puolustaa meidän perhettä.
Nelli: Semmonen spaniel hösääjä ettei ole vertaa. Luulee osaavansa nauraa kun nostaa huulia. Moni ihminen luulee että Nelli yrittää purra, vaikka pikkunen nauraa.
Papu: Pikkunen villis, joka luulee olevansa niiin SUURTA.
Harrison: Tanskandogi, joka luuli olevansa pieni. Se kiipesi syliin, leikki pienempien koirien kanssa. Ei oikeen tinnyt kuinka paljon hänellä on voimaa.
Onko teillä koiria, joilla on outo persoona?
