Oletteko huomanneet, kuinka erilaisesti erirotuisia koiria katsotaan? Jotain villakoiraa tavis pitää liian hienona, terrieriä liian tavallisena, tanskandogia liian isona,  susikoiraa liian pelottavana, spanielia liian karvaiselta, karvatonta koiraa liian karvattomana. Mikä on teille sopiva? Itse pidän Tanskandogeista hellyyden takia, villakoiraa tempperamenttisuudensa, spanielia iloisuutensa, susikoiraa rohkeutensa takia.
Eikö luonne ja koiran itse persoona ole tärkein? Meillä on ollut aika paljon koiria, ja tässä niiden persoonia:

Jaffa: Kiltti tanskandogi, jolla oli kova hinku puolustaa meidän perhettä.
Nelli: Semmonen spaniel hösääjä ettei ole vertaa. Luulee osaavansa nauraa kun nostaa huulia. Moni ihminen luulee että Nelli yrittää purra, vaikka pikkunen nauraa.
Papu: Pikkunen villis, joka luulee olevansa niiin SUURTA.
Harrison: Tanskandogi, joka luuli olevansa pieni. Se kiipesi syliin, leikki pienempien koirien kanssa. Ei oikeen tinnyt kuinka paljon hänellä on voimaa.

Onko teillä koiria, joilla on outo persoona?